NÖPÖ & TÖPÖ

Jotkut ovat lukeneet blogiani jo aikaisemmin, mutta ajattelin silti kertoa vielä meidän rakkaista kissoistamme. Tässäpä heidän tarina:

Meidän perheemme sai lisäystä vuonna 2014 lokakuun 10.päivä kun haimme Kuopion Savilahden eläinsuojasta pienen, pörröisen ja hyvin aran tyttökissan Nöpön. Nöpö oli löytynyt metsästä yksinään ja oli todella aliravitussa kunnossa. Nöpö on luultavammin rodultaan pitkäkarvainen maatiaiskissa, jossa on lisäksi norjalaista metsäkissaa ja mahdollisesti maine cooniakin. 

Nöpö oli alkuun todella arka ja ujo, hän pelkäsi jokaista ääntä. Pikku hiljaa Nöpö sopeutui kotiimme ja alkoi kasvamaan todella hyvin. V. 2015 helmikuussa huomasimme, että Nöpö alkaa läähättämään ja yskimään leikkimisen ja kehräämisen yhteydessä. Veimme hänet eläinlääkäriin ja hänellä todettiin reikä sydämessä. Eläinlääkäri määräsi hänelle ns verenpainelääkkeen. Alkuun pelkäsimme, että miten Nöpö suostuu ottamaan lääkkeen, mutta hän on aina ottanut hienosti lääkkeen suoraan kädestä. Monesti Nöpö tulee jopa pyytämään lääkettä. Lääke on ollut muutoin todella hyvä, mutta kun lääkkeen on antanut, niin sen jälkeen Nöpö on väsynyt, jonka takia iltarallit jäävät vähäiseksi. Tämä selkeästi harmittaa Nöpöä. Muutoin Nöpö on luonteeltaan hyvin rauhallinen, omissa oloissaan viihtyvä neitokainen. Nöpöstä löytyy myös hyvin villikin puoli. Välillä hän saattaa harrastaa parkouria :D Eniten Nöpö rakastaa minun fleecevilttiä, varsinkin jos minä itse olen päiväunilla, niin Nöpö tulee samantien kehräämään ja leipomaan viltin päälle. 

Pari kuukautta Nöpön tulon jälkeen, halusimme hänelle kaverin. Löysimmekin juuri sopivan Piskisiltä. Meidän jätkänpätkä poikakissan Töpön. Töpö on rodultaan maatiaiskissa. Töpö oli yksi pennuista, jotka oli pyydystetty maaseudulta. Heti ekana päivänä Töpö oli kuin kotonaan, hän leikki ja juoksi rallia pitkin kämppää. Nöpö kyllä sähähteli hieman Töpölle, mutta lähinnä vahti häntä vierestä. Nöpö kyllä osasi näyttää kuka on tämän talon emäntä. 

Töpöllä huomattiin heti kotiin tultua, että korvissa on jotain ruskeaatöhkää. Käytimme häntäkin eläinlääkärillä ja hänellä todettiin korvat täynnä punkkeja! Onneksi kunnon lääkkeillä punkit lähtivät hyvinkin pian pois ja nyt vuosikontrollissa todettiin, että korvat ovat erittäin siistit. Muutoin Töpö on ollut terveenä.

Hän on luonteeltaan hmm, sanotaanko näin, että pojusta löytyy niin monta "persoonaa", että hankala kuvailla parilla sanalla. Hän on hyvin mammanpoika, läheisyydenkipeä, hullu, hellyyttärakastava, uliseva ja sosiaalinen. Poju kulkee koko ajan meidän jaloissa, jopa suihkuunkin asti. Kun rallia on vedetty tovi, poju alkaa röhkimään! kyllä röhkimään, ihan kuin sika. Ollaankin sanottu, että pojussa on kissaa, sikaa, ihmistä ja jopa koiraakin. Poju nimittäin tottelee nimellä kutsuessa. Ruokaa laittaessa, poju tulee syömään meidän kaikki salaatit ja varsinkin jos villirucolaa on jääkaapissa niin hän menee hulluksi! Hänessä on siis myös kasvissyöjää. Poju ääntelee todella paljon. Miukuu sen minkä kerkeää, varsinkin kun me molemmat tullaan kotiin niin voi hyvä luoja mikä ulina. Sellainen on meidän poju.

Nöpö ja Töpö tulevat todella hyvin toimeen keskenään. Ajottain tappelevat ja antavat toisilleen hellyyttä. Töpö haluaisi enemmänkin olla Nöpön lähellä, mutta Nöpö viihtyy paremmin itsekseen. Molemmat ovat todella siistejä, eivät revi verhoja tms. Ainoastaan hiekkalaatikon hiekkaa saattavat välillä pöllyytellä, mutta se on hyvin pientä. Nämä kaksi pientä ovat antaneet meille niin paljon iloa ja rakkautta♥