COMEBACK

Blogini on ollut hiljainen lähes vuoden ajan ja nyt viime aikoina tuli mieleen ajatus, että entäs jos alan kirjoittamaan tätä uudelleen. Monet kaverit ja sukulaisetkin ovat kyselleet ja lähinnä ihmetelleet, miksi en ole kirjoittanut blogiin. Blogihiljaisuus alkoi viime keväänä, kun tuntui, että mitään aihetta ei ollut mistä kirjoittaa ja kun jotain kirjoitin, se tuntui hyvin väkinäiseltä. Myös valokuvaaminenkin jäi vähälle. Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon(tai no paljon ja paljon) ja mulla on nyt enemmän energiaa ja intoa, joten miksi en jakaisi höpötyksiäni teille muillekin.

Elämässäni ei sinänsä mitään erikoisia muutoksia ole tapahtunut. Viime keväänä sain tiedon, että jatkan kotihoidossa vakituisena työntekijänä ja sillä tiellä edelleen ollaan. Kaikki asiakkaani ja lähes kaikki työkaverinikin pysyivät samana. Tykkään työstäni todella paljon ja minulla onkin hieman suunnitelmia, josko sitä syksynä lähtisi töiden ohella opiskelemaan. Vielä en avaa tähän mitä tulen/tulisin opiskelemaan, kerron sitten lähempänä jos suunnitelmat todella toteutuu. 

Vapaa-ajalla aikani on mennyt liikunnan parissa, mieheni ja ystävieni sekä kissojeni kanssa. Viime kesänä osallistuin ryhmähaasteeseen, jossa liikuttiin ryhmässä kahden personal trainerin ohjattuna. Sain myös ruokavalio- ja liikuntaohjeet. Haaste kesti koko kesän elokuuhun saakka. Haasteen alussa ja lopussa oli kuntotestit ja kyllä koko kesän spurttaaminen tuotti tulosta. Tulokseni olivat tuplasti paremmat! ja olo mitä mainioin kesän lopussa. Syksyn ja talven jatkoin saaduilla ohjeilla, mutta valitettavasti syksyn influenssan ja iskiaksen takia liikkuminen loppuvuodesta lössähti ja samalla ruokavalio. Vuosi vaihtui ja sairastelut menivät menojaan. Tammikuussa aloitin jatkohaaste ryhmässä, joka päättyi täällä viikolla. Sain uutta intoa ja spurttia lisää ja tavoitteeni alkavat pikku hiljaa näkyä, mutta vielä ei olla maalissa ;) Lisää haastevalmennuksista kannattaa! lukea facebookista:

Ja mitä kissoihimme tulee, he voivat hyvin. Rakkaalla Nöpöllä eli meidän tyttökissalla todettiin vuosi sitten sydämessä reikä, joka aiheutti Nöpöllä yskimistä ja läähättämistä leikin yhteydessä. Tällä hetkellä Nöpö syö verenpainelääkkeitä, jotka pitävät paineen sopivan alhaisena, jolloinka oireet pysyvät kurissa. Nöpö oppi heti alusta alkaen ottamaan lääkkeet kädestä. Uskomatonta mutta totta. Oireet ovat kyllä selkeästi vähentyneet, mutta yskimistä on kehräämisen yhteydessä ajottain. Muutoin Nöpö on hyvin virkeä kissa. Nöpö viihtyy parhaiten itsekseen, mutta silloin kun hänelle sopii niin tulee kyllä viereen. Iltaisin Nöpö saa ns. hulluuskohtauksia, jolloinka se harrastaa parkouria (eli seinille hyppimistä!). Öisin Nöpöllä on tapana tulla herättämään meidät, kehräämällä meidän päällä.

Meidän poju eli Töpö on voinut koko ajan hyvin. Töpö on todella energinen, mammanpoika, hellyydenkipeä ja ihmisläheinen kissa.Töpö kulkee koko ajan meidän mukana, vessaan, suihkuun ja milloin minnekin. Ääntä Töpöstä lähtee todella paljon. Hän miukuu ihan koko ajan,siis ihan koko ajan. Kysyttiin tätä lääkäriltä ja se sano, että sillä on vaan niin paljon asiaa. Nukkuessaankin Töpö kurahtaa,kun Nöpö lähestyy sitä. Töpö saattaa myös röhkiä! Varsinkin kun se innostuu tai haistelee jotain. Töpö rakastaa, kun me laitetaan ruokaa. Se on koko ajan menossa mukana. Sen lemppari "ruoka" on villirucola! Jos jääkaapissa sattuu sitä olemaan, niin hirmuinen ulina alkaa. Sen on pakko saada pari lehteä sitä. Muutoinpa kissat tulevat todella hyvin keskenään toimeen. Molemmat ovat myös siistejä, eivätkä revi sohvia,verhoja tms. Kyllä en kadu päivääkään, että hankittiin nämä ihanat muruset meille <3

Mutta pidemmittä puheitta, täällä siis ollaan. Tervetuloa seuraamaan blogiani!