VIIME PÄIVIEN KUULUMISET

Viime viikolla täällä alkoi lämmetä keli ja voi vitja miten ihana oli päästä lenkkeilemään kesälenkkarit jalassa. Pikkasen kevyempi askel lenkillä, varsinkaan, kun ei tarvitse enää liukkaita teitä varoa.

Pääsiäisenä olin ainoastaan pitkänäperjantaina töissä, muuten vapaalla. Työpäivän jälkeen lähdin juhlimaan rakkaan kummipoikani 3 vuotis syntymäpäivää. Nopeasti se aika rientää. Vielä äskettäin kävin katsomassa pojua, kun hän oli vasta parin päivän ikäinen ja nyt on jo niin iso poika. Synttärit meinasi peruuntua synttärisankarin mahataudin vuoksi, mutta onneksi tauti meni ohitse ja poju jaksoi viettää synttäreitään.

Muutoin pääsiäisenä oltiin kotosalla ja sunnuntaina käytiin vanhemmillani syömässä. Maanantai aamuna heräsinkin sitten mukavaan yllätykseen, ystävään nimeltä mahatauti. Liekkö sitten tarttui kummipojalta, vaikka muille vieraille tauti ei ollut tarttunut. Eipä mennyt aikaakaan, kun tauti tarttui myös miehelleni ja halailtiin sitten yhdessä vessanpönttöä. Onneksi tauti on nyt selätetty ja huomenna pääsen vihdoinkin takaisin töihin!

AAMUKAKKU

Eilen minulla oli vapaapäivä ja mikäs sen parempi tapa oli aloitella päivää, kun nauttia aamupala kaikessa rauhassa. Itselleni se on oikein päivän kohokohta! Samalla katson tallennettuja ohjelmia viikon ajalta ja nautin.. nautin siitä, ettei mihinkään ole kiire. 

Eilen tein aamupalaksi "Aamukakun". Löysin viime kesänä tämän terveellisen "herkun" ohjeen Sara Liimatan instagramista. Aamukakku sopii todella hyvin esim. aamupalaksi kahvin kera. Vaikka kakku onkin aika pieni, niin todella täyttävä.

Aamukakkuun tulee:

1/2 banaani
4 valkuaista
kanelia
suolaa
ja tilkka öljyä

Liitskaa eka banaanit ja sen jälkeen lisää valkuaiset ja öljy ja sekoita hieman. Lopuksi päälle kaneli ja suola. Laita mikroon 4 minuutiksi ja avot! Mömmö kannattaa laittaa mikroon syvemmässä kulhossa, koska se kohoaa jonkin verran. Kun kakku on valmis, siirrä kakku syvästä kulhosta lautaselle ja nauti.

Eikun herkuttelemaan! 

IHONI PELASTAJA, ROACCUTAN

En olisi ikinä uskonut, että joku päivä kirjoitan julkisesti ihosairaudestani. Saati sitten julkaisisi kuvia ihostani. Mutta, koska itsekin sain paljon tietoa ja apua blogeista, niin miksi minä en auttaisi muita. Moni luulee, että akne on vain nuorten sairaus, mutta ei. Nykyään hyvin monella on aikuisiän akne. Suosittelen siis, että jos yhtään epäilet kärsiväsi aknesta tai ylipäätänsä finneistä, niin kannattaa mennä lääkäriin!

Minulla on aina ollut hyvä iho. Teininä minulla saattoi olla yksittäisiä pieniä normaaleja finnejä, mitkä hävisivät itsekseen ja jotka sai todella hyvin peitettyä meikeillä. Olen ylipäätänsä aina tykännyt kasvoistani ja varsinkin siitä, kun ihoni oli hyvä. Miten ihana oli meikata, kun iho oli tasainen. Ainut miinus, että iho on todella herkkä. Kun kevätaurinko ilmestyy, palan samantien. Joudun käyttämään 30-50 kerroin aurinkovoiteita, jopa Suomessa. Ihooni tulee paljon pisamia, joista itse kyllä tykkään. Tämä on kuitenkin merkki siitä, miten herkkä ihoni on. Ihoni on aina ollut myös hyvin kuiva, minulla on atooppinen iho. Tämän kanssa olen kuitenkin pärjännyt, koska rasvaan/hoidan ihoani säännöllisesti.

Täydellinen ihoni vuonna 2013 kesällä (hieman peitevoidetta ja aurinkopuuteria)

Ihoni koki täydellisen muutoksen vuonna 2014 tammikuussa, kun siirryin KYS:stä kotihoitoon töihin. Kaikki alkoi ihmeellisestä huulen turvotus reaktiosta, joka ilmestyi yllättäen iltavuorossa töissä ollessa. Turvotus oli ainoastaan toisella puolen alahuulta. Ajattelin, että se on jokin allerginen reaktio jostain? (olin syönyt iltavuoron aikana valmiin lihapulla-aterian) mutta oireet eivät hävinneet yön aikana mihinkään. Soitin hädissäni päivystykseen ja he sanoivat, että minun täytyy mennä näyttämään sitä lääkärille. Tällöin lääkäri epäili, että se on jokin ödeema, joka reagoi esim. kun kuljen ulkona kylmässä ja menen sisälle lämpimään! Olin että mitä ihmettä.. Hän sanoi, että tämä reaktio voi tulla uudestaankin. Hän neuvoi pitämään aina mukana esim. Histeciä.

Pari kukautta eteenpäin, iho alkoi huonontua todella paljon. Ihoni oli muutoin siisti, mutta kasvoihin tuli yksittäinen aivan järkyttävä patti leukaan. Se oli kuin kivi, mihin ei tullut valkopäätä, että sen olisi voinut puristaa. Patti oli niin kipeä, että hädin tuskin pystyin puhumaan. Meni varmaan pari viikkoa, kun patti räjähti itsekseen ja voi luoja sitä märän määrää. Jouduin peittämään (kirjaimellisesti) patissa olevan reiän yöksi, jotten vahingossakaan hipaissut sitä. Märkää tuli monta päivää. Pikku hiljaa märän tulo väheni ja iho alkoi "parantua". Tietysti patista jäi aivan järkyttävä arpi leukaan. No, onneksi sen pystyi peittämään meikillä. 

Näitä patteja ilmestyikin sitten noin puolen vuoden välein kasvoihin. Aina kun yksi patti oli parantunut, niin toinen ilmaantui. Näiden parantuminen vei 4-6 kuukautta. Tässä välissä myös huulen turvotus reaktioitakin oli pari kertaa. Seuraava tapahtui minun polttareissa, kesäkuussa 2014. Olimme syömässä ravintolassa ja otin ruoaksi lohta. Samantien alahuulta alkoi kutittamaan ja koko alahuuli turposi. Eipä mulla tietenkään ollut mukana Histeciä, joten eikun apteekkiin. Otin lääkettä ja sen jälkeen turvosi laski noin parissa tunnissa. Huvittavinta on, että juuri häitteni ajaksi ihoni parani täydellisesti ja sain onneksi nauttia hyvästä ihosta hääpäivänäni. 

Onnea ei kestänyt pitkään, nimittäin syksyllä samantien häiden jälkeen ihoni alkoi uudestaan kukkimaan. Finnejä tuli reilusti enemmän kuin aikaisemmin ja lisäksi patti muistaakseni poskeen. Ihoni rasvoittui myös todella paljon. Meikkivoidekaan ei pysynyt enää koko päivää kasvoilla. Voin sanoa, että tässä vaiheessa olin jo niin masentunut ja itsetunto niin nollassa. Varsinkin kun iho oli niin kipeä, että hyvä jos pystyin pesemään kasvojani. Silloin päätin, että nyt saa riittää. Menin työterveyslääkärille ja hän määräsi minulle Avitcid voidetta. Voidetta piti aloitella hyvin varovaisesti. Pidin alkuun voidetta pari tuntia illassa, sitten joka ilta, joka toinen yö, joka yö jne. Voide ei kuitenkaan auttanut. Oikeastaan ihoni huononi, kasvoni olivat koko ajan tulessa (haittavaikutus). Muistan, kun meikkasin uutenavuotena, kun olimme lähdössä ravintolaan syömään. Minun olisi tehnyt mieli repiä kasvot irti, sillä ne olivat niin kuumat ja kutina oli aivan järkyttävä. Lopetin voiteen käytön siihen. Käytin voidetta muistaakseni noin 3 kk ja sen jälkeen ajottain finnien päälle. Tässä vaiheessa olin myös lopettanut kaikki hormonaaliset ehkäisyt, ihan silta varalta, jos ne aiheuttaisivat ihoni huononemisen, mutta ei. Muutin myös ruokavaliota, söin terveellisemmin ja välillä en. Söin herkkuja ja välillä en. Silti ihoni oli huonona. 

No, koitti kevät 2015 olimme syömässä meksikolaisessa ravintolassa ja kukapas muukaan päätti taas ilmaantua! Ihana allerginen reaktio! Nyt koko ylähuuleni turposi todella nopeasti. Otin siihen Histeciä ja sillä turvotus hävisi aamuun mennessä. 

Ei mennyt kauaakaan, kun vajaa kuukausi edellisen jälkeen tulikin erilainen reaktio. Alahuuleni reunaan tuli pienen pieni finni, jonka nipsaisin irti. No, sepä räjähti sitten huulen sisään! No menin lääkäriin ja minulle määrättin antibioottikuuri. Lääkärikin oli ihan ihmeissään. Tämä sama toistui uudestaan pari kuukautta myöhemmin, mutta ylähuuleen ja taas sain syödä antibioottia. Olin jo niin turhautunut..

(finnistä aiheutunut patti) 

Silloin menin uudestaan työterveyslääkärille (eri joka oli aikaisemmin) ja tyyliin itkin. Kerroin koko tarinani ja lääkäri laittoi samantien lähetteen KYS:n ihotautienpoliklinikalle. Aika polille tuli noin parissa kuukaudessa. Syyskuun 7.päivä polilla minulle tehtiin allergiatestit, joista löytyi manteli ja nurminata. Näitä lääkäri neuvoi välttelemään. Itse olen edelleenkin sitä mieltä, että olen allerginen jollekin erikoismausteelle, jota testi ei sisältänyt. Iho puolestaan oli onneksi huonona, leukaan oli ilmestymässä uusi patti. Kerroin hänellekin koko tarinani. Kerroin myös, kuinka ihmeissäni olin koko tilanteesta. Hän sanoi, että koska minulla on geenialttius (isällä ja veljellä myös ollut akne) ja kun siirryin työpaikasta toiseen, se oli niin kova stressinpaikka, että sillä hetkellä ihoni reagoi ja akne sai alkunsa. Uskomatonta! Myös ks. huulten patit ovat voineet johtua sisäisistä onkaloista, mitä akne on voinut aiheuttaa. Hyi hitja! 

Lääkäri sanoi, että ihoon ei enää auta voiteet vaan joudun aloittamaan suun kautta otettavan lääkekuurin Isotretinoin actaviksen eli Roaccutanin. Syyskuun 15. päivä 2015 aloitin lääkkeen. Kuurin vuoksi olen joutunut käymään kuukauden välein verikokeissa, sillä kuurin aikana seurataan maksan toimintaa ja myös veren rasva- ja sokeriarvoja, koska olen hedelmällisessä iässä, myös raskaustesti otetaan joka kuukausi. Kuurin aikana ei saa tulla raskaaksi, eikä myöskään kaksi kuukautta kuurin lopettamisen jälkeen. Itselläni kuuri aloitettiin 30 mg vahvuudella atooppisen ihoni takia (testattiin kestääkö kuivaihoni) ja sehän on kestänyt. Tämän vuoksi annosta ei myöskään nostettu. Kuurin oli tarkoitus aluksi kestää 3 kk, mutta minä itse halusin syödä sen 6 kuukautta. Ihan sen takia, etten (toivottavasti) joutuisi uusimaan kuuria, niin kuin moni joutuu. 

Kuurin aloitus 15.9.2015 

Pari viikkoa kuuria takana (paheneminen) 

Kuukausi takana (vas. poski turvoksissa hammasleikkauksen takia) 

Kuuri loppui lauantaina 19.3 ja voin sanoa, että kuuri oli elämäni paras päätös! Olin varautunut kaikkiin mahdollisiin haittavaikutuksiin, mitä lääkkeellä on, mutta itselläni ei ole ollut niitä juurikaan: 

Plussat: Ihon "sopivasti" kuivuminen (meikkivoide pysyy täydellisesti), finnejä ei ole tullut lainkaan, itsetunto parantunut (ihon paranemisen myötä), arvetkin ovat haalistuneet. 

Miinukset: Silmien kuivuminen (silmätippoja kannattaa käyttää), huulten kuivuminen (käytä aina huulirasvaa/huulikiiltoa), limakalvojen kuivuminen (nenästä vuotaa ajottain hieman verta), päänsärky (jos ei muista juoda vettä) 

Haittavaikutuksissa luki myös lihasten ja nivelten kipu, joita voi esiintyä kovan reenin aikana. Itse en ole ollut varma onko tätä ollut, koska minulla kipeytyy muutenkin paikat kun reenaan kovaa, joten hankala sanoa. Lisäksi olen miettinyt, koska olen ollut kuurin aikana jo 3 kertaa flunssassa, että onko kuuri voinut alentaa vastutuskykyä? tästäkään en ole varma. Myös hien haju on voimakkaampi, ainakin omasta mielestä. Huulten reaktioita ei ollut koko aikana, kunnes reilu viikko sitten ylähuuli jälleen turposi toispuoleisesti (selkeä allerginen reaktio/ ei finniä) Veikkaan, että se liittyy nyt muihin allergisiin kohtauksiin mitä olen saanut (niistä kirjoitan myöhemmin).

Joku saattaa ajatella, että onhan noita haittavaikutuksia ollut, mutta voin sanoa, että ne eivät ole mitenkään haitanneet minun elämää ja varsinkin kun on nähnyt, miten iho on parantunut niin se on kaiken sen arvoista! Ihoni on edelleen punoittava ilman meikkiä, mitä se on ollut aikaisemminkin. Minulla on kuulema verisuonet niin pinnassa. Kuuri myös ohentaa jonkin verran ihoa, joten katsotaan miten punoituksen käy kuurin loputtua. Onneksi uudet kasvovoiteeni (joista kirjoitin aikaisemmin) ovat selkeästi jo auttaneet punaisuuteen. Itse voin tyytyväisenä sanoa, että meikin kanssa ihoni näyttää hyvältä ja se on minun mielestä pääasia :) 

Iho nyt! 
(ilman meikkiä ja meikin kanssa)

Onko ruudun takana muita, joilla on ollut/tai on akne ja ks. lääke käytössä? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia. 

IHANA KEVÄT

Keskiviikkona palailin töiden pariin ja voi miten kiva oli nähdä pitkästä aikaa omia asiakkaita ja työkavereita. Miten ihana oli kävellä töihin puoli seitsemän aikaan, kun oli jo niin valoisaa! Kyllä tämä kevät on vaan niin ihanaa aikaa, kun lumet alkaa sulamaan ja aurinko paistaa! Pikku hiljaa alkaa itsekin kuoriutua talvi"unilta" ja laittamaan taas ulkonäköä kuntoon. Kävin nimittäin tiistaina pitkästä aikaa laitattamassa ripsienpidennykset.

Itse käyn laitattamassa ripseni Heli Niskasella Upeuksella. Helillä aloin käymään muistaakseni vuonna 2012. Alusta alkaen olen ollut todella tyytyväinen Helin työhön. Heli on sertifioitu Xtreme Lashes - ripsimuotoilija. Lisäksi hän on käynyt Xtreme Lashes Volumation -volyymiripsikoulutuksen sekä YUMI Lashes -kestotaivutuskoulutuksen. Xtreme Lashesin ripsienpidennys Suomenmestaruus kilpailuissa Heli voitti kultaa! Joten ei ihme, että ripset ovat aina niin täydelliset. Itse käytän Xtreme Lashesin merkkiä, sillä ks. merkki on sopiva allergisille/herkille silmille. Huollatan ripseni yleensä 4-5 vkon välein.

Heli tekee mm. Xtreme Lashesin klassisia ripsienpidennyksiä, volyymiripsiä ja ellipse HD ripsiä. Lisäksi myös Lady Lashin klassisia ripsienpidennyksiä. Heli tekee lisäksi myös luonnonripsiin kestovärjäyksiä sekä YUMI Lashes- kestotaivutuksia. Että kantsiipa tsekata nyt UPEUS kotisivut ja varailla aikaa Helille: http://upeus.fi/. Suosittelen todella lämpimästi! ♥

Keskiviikkona kävimme äidin kanssa juhlistamassa Kuopion Sokoksen 50 vuotispäivää. Illan aikana ostoksista sai -25 % joten pitihän sitä kaikkee kivaa ostaa.

 

Olen käyttänyt puolen vuoden ajan Lumenen Arqtic aqua 24 h syväkosteuttavaa kasvovoidetta ja se ollut tosi hyvä. Nyt kuitenkin halusin löytää samankaltaisen voiteen, mutta punaisuutta rauhoittavan. Lumenen edustaja löysi minulle ks. tuotteen rauhoittavan ja kosteuttavan Ultra sensitiven. Voidetta oli juuri sopivasti tuplapakkauksena sisältäen päivä- ja yövoiteen.

Olen käyttänyt voidetta nyt pari päivää sekä öisin. Kasvot eivät ole olleet lähellekään niin kuumat ja punaiset kuin aikaisemmin. Iho tuntuu paljon paremmalta ja "rauhallisemmalta." Päivävoide sopii todella hyvin meikkivoiteen alle. Voide ei jätä ikävää kalvoa iholle.

Paljon tuli hypisteltyä uutuus meikkejä, vaatteita yms. mutta voiteiden mukaan lisäksi lähti Lumenen huulikiilto sekä rintsikat.

Lopuksi jokainen sai juhlista lähtiessä kassin, mikä sisälsi suklaata ja näytetuotteita.

Nyt kun esittelin käyttämiäni kasvovoiteita, niin voisinkin lähipäivinä kirjoitella tänne ihostani. Nykyisistä kuvista ei huomaakaan, mitä kasvoni/ihoni ovat joutuneet kokemaan viime aikoina..

Mutta joka tapauksessa, aurinkoista viikonloppua kaikille!♥  Minä lähden kohta avoimien ovien päivään Fressille kokeilemaan ensimmäistä kertaa body balancea.

URHEILU JA MUSIIKKI

Flunssa on vihdoin ja viimein selätetty. Vielä en ole ihan täysin voimissani, mutta kuitenkin elon tiellä ollaan. Olo on hieman pöhöttynyt, koska viikon aikana ei tullut syötyä hyvin ja liikkumaankaan en päässyt. Harmikseni säät olivat mitä parhaimmat koko viikon. Kyllä ärsytti katsoa ikkunasta, kun muut ulkoilivat ja nauttivat auringosta. Tämän viikon liikunnat aloittelen rauhallisesti, ajattelin lähinnä lenkkeillä ja jos kunto sallii niin pakko kyllä päästä salillakin käymään.

Haastevalmennuksien aikaan tutustuin ja ihastuin kuntosalilla käymiseen. Ennen viime kesää en ollut kuntosalille jostain syystä uskaltanut. Ehkä se johtui siitä, että ajattelin ihmisten katsovan, että on tuokin lihava ja ihmettelevän, että eihän tuo osaa mitään. Tämä oli ihan turhaa ajattelua. Nyt kun käyn salilla säännöllisesti, niin olen huomannut sen, että eihän siellä kukaan katso mitenkä teet tai minkäkokoinen olet. Ja vaikka joku katsoisikin niin so what. Tärkeintä on itse keskittyä treeniin ja nauttia siitä täysinrinnoin.
Viime kesäkuussa menin ensimmäistä kertaa kuntosalille ryhmäni ja ohjaajieni kanssa, kävimme jokaisen liikkeen läpi ja muistan miten olin aivan äimänä siitä, miten monta asiaa pitää ottaa huomioon liikkeitä tehdessä. Alkuun liikkeiden tekeminen tuntui oudolta ja muistan esim. miten polven ojennus laitteessa vasen jalkani ei tehnyt mitään! Tuntui, että se vaan nukkui. Ai luoja ihan naurattaa muistella tuota hetkeä! Varsinkin nyt, kun olen aivan hurahtanut jalkatreeneihin. Rakastan niitä ja varsinkin sitä seuraavaa päivää, kun ei meinaa vessanpöntölle päästä! Ja kyllä, nyt molemmat jalat pysyvät mukana.

Valmennuksen alussa en ollut vielä liittynyt mihinkään kuntosalille. Halusin alkuun kohottaa kuntoani lenkkeilemällä ja tekemällä kotona lihaskuntoharjoituksia. Heinäkuun lopussa liityinkin ohjaajani suosittelemaan Kuntokeskus Pyramidiin keskustaan. Kuntosali on pienehkö, mutta siellä on juuri ne laitteet mitä itse tarvitsen. Salilla käy laidasta laitaan nuorta ja vanhempaa väkeä. Salilla on mahdollisuus myös virtuaalispinningiin. Myös salin sijainti vaikutti valintaan, se on nimittäin lähin kuntosali kotoa ja myös edullinen, 32,90e /kk.
 
Itse treenaan keskimäärin kolme kertaa salilla ja niiden lisäksi pyrin tekemään aerobista(lenkkeilyä, spinningiä) kaksi-kolme kertaa viikossa. Valmennuksissa sain monta erilaista treeniohjetta kuntosalille. On kokovartalo treeniä, yläkroppaa, alakroppaa, sekalaista ja supersarjoja. Itse vaihtelen treenejä ihan fiiliksen mukaan. Varsinkin työpäivien jälkeen ei aina jaksa vetää jalkatreeniä, sillä töissä tulee niin paljon käveltyä/pyöräiltyä, että jalat ovat jo valmiiksi hapoilla. Ennen salitreeniä olen tykästynyt lämmittelemään spinning pyörällä 30-60 min. Siinä tulee kunnon hikipintaan ja varmasti lämmin! Samalla voi katsoa virtuaalimaisemia jos haluaa, mutta itse keskityn polkemiseen ja musiikkiin.

Minun mielestä liikkumisessa on varusteiden jälkeen heti tärkeimpänä musiikki. En voi ymmärtää, jos joku pystyy liikkumaan ilman musiikkia. Viime kesän valmennuksen alussa meillä oli kuntotestit. Muistan miten 1500m matkaa oli outoa/hirveää tehdä ilman musiikkia. Vannoinkin, että kun lopputestit koittaa niin saan tuplasti paremmat tulokset jo ihan musiikin takia, ja niinhän minä sainkin! Lenkillä on parasta, kun tulee pitkä suora tai mäki ja hyvä biisi pärähtää päälle niin voi vitja mikä fiilis! Varmasti jaksaa hölkätä sen tavoitepätkän tai koko matkankin. Spinningissä tärkeintä on, että biisit ovat "selkeä biittisiä" (ymmärrättehän mitä tarkoitan :D ) Saa hyvän rytmin päälle ja sen mukaan onkin hyvä polkea. Kuntosalin puolella biiseillä ei sinäänsä ole väliä mitä kuuntelee, kunhan kuuntelee. Tottakai jos jalkatreenin aikana tulee kunnon ärjy biisi niin varmasti jaksaa paremmin tehdä!

Tässäpä onkin minun biisilistani, millä pääsen vauhtiin.

Lopussa biisit ovat hieman rauhallisempia ja sopivat hyvin venyttelyhetkeen.

Löysin muuten tosi hyvän linkin, missä neuvotaan mitkä biisit sopivat esim. rauhalliseen kävelyyn tai nopeaan juoksuun. Kannattaa käydä tsekkaamassa; http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-2000000523805.html  Siellä on myös valmiita listoja alottelijoille :)

Eikun kuuntelemaan ja treenaamaan! Minä alan nyt syömään :)

RAPEAT NAMASTEN SÄMPYLÄT

Kurkkukipu vaihtui flunssaksi ja niin tämä tyttö on viettänyt viimeiset neljä päivää sängyssä. Olo on kuin jyrän alle jäänyt. Influessaa on paljon liikenteessä ja myös meilläkin töissä on ollut työntekijöitä ja asiakkaitakin sairaana. En siis ihmettele, mistä olen saanut tartunnan..

Mieheni on ollut tämän viikon hiihtolomalla ja harmiksemme kaikki suunnitelmat ravintolaan tms. menosta peruuntui minun sairastumisen vuoksi. Minun teki koko alkuviikon hirveästi mieli sämpylöitä, joita ihana ystäväni tarjosi viimeksi kun olin hänen luonaan kylässä. Ystäväni kertoi leiponeen sämpylät Sikke Sumarin ohjeella.

Googletin Sikke Sumarin sämpylät ja sieltähän se löytyi; Rapeat Namasten sämpylät. Koska itse en juurikaan vuoteesta ole jaksanut nousta, rakas mieheni leipoi näitä meille.

Sikke Sumari kuulema leipoo näitä sämpylöitä vierailleen Namastessa Saarenmaalla. Siitä siis leipästen nimi. Resepti on siitä kätevä, koska sitä pystyy muuntelemaan.

Sämpylöiden juju perustuu kolmeen seikkaan:
1. Taikinaa ei tarvitse vaivata.
2. Taikina kohoaa yön aikana jääkaapissa.
3. Sämpylöissä on aivan ihana, rapea kuori sekä pehmeä, huokoinen sisus.

7,5 dl vettä 

25 g hiivaa 

1,5 tl suolaa 

3 dl ruisjauhoja

3 dl täysjyvävehnäjauhoja 

n. 6,5 dl vehnäjauhoja 

siemeniä / leseitä pinnalle (jos haluaa)

Sekoita hiiva ja suola kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhot sekoittaen. Taikina jää melko löysäksi ja sitkeäksi. Voit käyttää sämpylätaikinaan myös muita jauhoja maun mukaan, mutta huolehdi että vehnää on vähintään puolet jauhomäärästä.

Peitä taikinakulho leivinpaperilla ja keittiöpyyhkeellä ja jätä jääkaappiin yöksi kohoamaan. Huom! Taikina oikeasti kohoaa eli varaa sille riittävän iso kulho.

Nostele kahdella isolla lusikalla taikinanokareita leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Ripottele päälle jauhoja ja tee ristiviilto sämpyöiden päälle. Ripottele päälle siemeniä, jos haluat. Paista 220 asteessa noin 30-35 minuuttia. Anna jäähtyä pellillä, mutta älä peitä sämpylöitä liinalla. Näin niissä säilyy ihana, rapsakka kuori.

Meidän sämpylöistä tuli ulkomuodoltaan enemmän leipäsiä. En tiedä vaikuttiko vehnäjauhon vähäisempi määrä, kun joissain ohjeissa vehnäjauhoja oli jopa 10 dl ja muita jauhoja 3 dl. Tämä ei kylläkään haitannut, sillä makuhan se on tärkein! ja hyviähän niistä tuli!

NÖPÖ & TÖPÖ

Jotkut ovat lukeneet blogiani jo aikaisemmin, mutta ajattelin silti kertoa vielä meidän rakkaista kissoistamme. Tässäpä heidän tarina:

Meidän perheemme sai lisäystä vuonna 2014 lokakuun 10.päivä kun haimme Kuopion Savilahden eläinsuojasta pienen, pörröisen ja hyvin aran tyttökissan Nöpön. Nöpö oli löytynyt metsästä yksinään ja oli todella aliravitussa kunnossa. Nöpö on luultavammin rodultaan pitkäkarvainen maatiaiskissa, jossa on lisäksi norjalaista metsäkissaa ja mahdollisesti maine cooniakin. 

Nöpö oli alkuun todella arka ja ujo, hän pelkäsi jokaista ääntä. Pikku hiljaa Nöpö sopeutui kotiimme ja alkoi kasvamaan todella hyvin. V. 2015 helmikuussa huomasimme, että Nöpö alkaa läähättämään ja yskimään leikkimisen ja kehräämisen yhteydessä. Veimme hänet eläinlääkäriin ja hänellä todettiin reikä sydämessä. Eläinlääkäri määräsi hänelle ns verenpainelääkkeen. Alkuun pelkäsimme, että miten Nöpö suostuu ottamaan lääkkeen, mutta hän on aina ottanut hienosti lääkkeen suoraan kädestä. Monesti Nöpö tulee jopa pyytämään lääkettä. Lääke on ollut muutoin todella hyvä, mutta kun lääkkeen on antanut, niin sen jälkeen Nöpö on väsynyt, jonka takia iltarallit jäävät vähäiseksi. Tämä selkeästi harmittaa Nöpöä. Muutoin Nöpö on luonteeltaan hyvin rauhallinen, omissa oloissaan viihtyvä neitokainen. Nöpöstä löytyy myös hyvin villikin puoli. Välillä hän saattaa harrastaa parkouria :D Eniten Nöpö rakastaa minun fleecevilttiä, varsinkin jos minä itse olen päiväunilla, niin Nöpö tulee samantien kehräämään ja leipomaan viltin päälle. 

Pari kuukautta Nöpön tulon jälkeen, halusimme hänelle kaverin. Löysimmekin juuri sopivan Piskisiltä. Meidän jätkänpätkä poikakissan Töpön. Töpö on rodultaan maatiaiskissa. Töpö oli yksi pennuista, jotka oli pyydystetty maaseudulta. Heti ekana päivänä Töpö oli kuin kotonaan, hän leikki ja juoksi rallia pitkin kämppää. Nöpö kyllä sähähteli hieman Töpölle, mutta lähinnä vahti häntä vierestä. Nöpö kyllä osasi näyttää kuka on tämän talon emäntä. 

Töpöllä huomattiin heti kotiin tultua, että korvissa on jotain ruskeaatöhkää. Käytimme häntäkin eläinlääkärillä ja hänellä todettiin korvat täynnä punkkeja! Onneksi kunnon lääkkeillä punkit lähtivät hyvinkin pian pois ja nyt vuosikontrollissa todettiin, että korvat ovat erittäin siistit. Muutoin Töpö on ollut terveenä.

Hän on luonteeltaan hmm, sanotaanko näin, että pojusta löytyy niin monta "persoonaa", että hankala kuvailla parilla sanalla. Hän on hyvin mammanpoika, läheisyydenkipeä, hullu, hellyyttärakastava, uliseva ja sosiaalinen. Poju kulkee koko ajan meidän jaloissa, jopa suihkuunkin asti. Kun rallia on vedetty tovi, poju alkaa röhkimään! kyllä röhkimään, ihan kuin sika. Ollaankin sanottu, että pojussa on kissaa, sikaa, ihmistä ja jopa koiraakin. Poju nimittäin tottelee nimellä kutsuessa. Ruokaa laittaessa, poju tulee syömään meidän kaikki salaatit ja varsinkin jos villirucolaa on jääkaapissa niin hän menee hulluksi! Hänessä on siis myös kasvissyöjää. Poju ääntelee todella paljon. Miukuu sen minkä kerkeää, varsinkin kun me molemmat tullaan kotiin niin voi hyvä luoja mikä ulina. Sellainen on meidän poju.

Nöpö ja Töpö tulevat todella hyvin toimeen keskenään. Ajottain tappelevat ja antavat toisilleen hellyyttä. Töpö haluaisi enemmänkin olla Nöpön lähellä, mutta Nöpö viihtyy paremmin itsekseen. Molemmat ovat todella siistejä, eivät revi verhoja tms. Ainoastaan hiekkalaatikon hiekkaa saattavat välillä pöllyytellä, mutta se on hyvin pientä. Nämä kaksi pientä ovat antaneet meille niin paljon iloa ja rakkautta♥