Olen aina rakastanut pastaa, joten sitä kyllä syötiin ja todella usein. Annokset olivat myös todella isoja. Kyllä kun koko päivän oli ollut syömättä, niin kotiin tultua ahtoi niin, että napa paukkui. Iltapalaksi sitten namia ja mitä kaapista löytyi, ehket vaaleeta leipää! ai kamala... mukava turvotus päällä. Aamupalaa en juurikaan syönyt, silloin tällöin jotain.. ennen iltavuoroja taisin useasti tehdä helmipuuroa. Helmipuuroa olen syönyt nyt ehket pari kertaa parin vuoden aikana ja lähinnä herkkupäivänä (koska se on vaan niin hyvvää!). Salaattia, kurkkua, tomaattia mitään vihanneksia/kasviksia en juurikaan syönyt. Tai ei me ainakaan tehty salaattia ruoan lisäksi. Leffailtoina vedettiin (joo siis mieskin myös) karkkia kilokaupalla, lisäksi tortillapitsaa yms. Töissä jos söin jotain, niin usein valmisaterioita. Nykyään niistäkin kyllä löytyy ihan terveellisiä vaihtoehtoja, mutta suurimmassa osassa on paljon piilorasvoja, hulluna suolaa yms. ylimäärästä höttöä.
Vuonna 2013 tapahtui muutos. Aloin liikkumaan (hullunlailla) ja syömään terveellisemmin. Jätin kaikki herkut ja pahimmat hiilarit pois. Muistan miten oloni oli todella hyvä, painoni tippui ja sen mukaan myös liikuin enemmän ja enemmän. Saatoin "pahimmallaan" liikkua 10-12 tuntia viikossa. Tällä "pahimmillaan" tarkoitan sitä, että ihminen joka ei ollut aikaisemmin liikkunut läheskään yhtä paljon/säännöllisesti, rehki nyt koko ajan.. ja mitä siinä kävikään. Koko "elämänmuutos" läsähti seinään. Muistaakseni kärsin jopa ylikunnosta. Heräilin yöllä kovaan tykyttelyyn ja hirveään hikoiluun. Olin mennyt liian täysillä, eikä kroppani pysynyt siinä mukana. Terveellisemmän ruoan kanssa jatkoin kyllä jonkin aikaa, mutta taisi olla niin, että kun kesä tuli niin tuli jäätelöt,karkit yms. En enää seurannut mitä söin ja todella "elin syödäkseni".
Huvittavinta on se, että olen itse opiskellut ravitsemusta töiden ohella ja toimin työpaikkani ravitsemusvastaavana, mutta silti oikein syöminen ei ole mennyt minulle itselleni kaaliin. Tottakai olen aina tiennyt miten minun tulisi syödä, mutta silti sitä ei ole jostain syystä sisäistänyt. Ehkä sitä on ollut jotenkin sokea. Ajatellut, että... tai no en ole tainnut ajatella mitään! En myöskään koskaan tajunnut, että kroppani ei voi hyvin. En ole myöskään tuntenut itseäni ylipainoiseksi(vaikka olen).
Vuonna 2014 kävin työterveyshoitajalla ja minulta otettiin verikokeita. Näissä verikokeissa kolesterolit olivat korkeat. Silloin tajusin, että hei jotain on nyt tehtävä. Aloitin syksyllä 2014 Cambridge valmennuksen. Silloin se tuntui todella hyvältä idealta, paino tippui ja verikoe arvot paranivat huimasti. Mutta kaikki mikä on liian hyvää ollakseen totta niin se on. Cambridge tyssäsi lähinnä kustannusten vuoksi ja koska olin viimeiset 2-3 kk syönyt lähes pelkkiä pussiruokia, niin enhän minä siinä oppinut mitään. Paino nousikin huimasti koko ajan viime kevääseen asti, kunnes.. elämänipelastus haastevalmennus alkoi kesäkuussa 2015.
Haastevalmennuksen alussa sain ravinto- ja liikuntaohjeet. Olin niin motivoitunut valmennukseen, että noudatin kyllä pilkkua myöten ruokaohjeita. Muistan miten pari ekaa viikkoa tuntui suoraan sanoen helvetiltä. Kroppa kaipasi olevinaan sokeria ja sain ravata koko ajan vessassa, koska en ollut tottunut juomaan niin paljon vettä. Valmennuksen aikana opin ateriakoot, ateriarytmin, vedenjuonnin, treenaamisen ym. Opin henkisellä puolella todella paljon, tottakai myös fyysisestikin. Liikunta tuli osaksi elämää.. pysyvästi.
Kesän aikana oli viinijuhlia, häämatka ym. kekkereitä ja vaikka niinä hetkinä tulikin herkuteltua ja myös juotua alkoholia, niin se ei maata kaatanut! Silloin tajusin, että jos syön muutoin terveellisesti ja oikein ja liikun säännöllisesti, niin yksi herkkupäivä silloin tällöin on vaan mielelle hyväksi :) Elämästä pitää kuitenkin nauttia! Tottakai minullakin on ollut niitä "huonoja" jaksoja, jolloin ei todellakaan jaksa miettiä mitä syö ja miten liikkuu, mutta olen kuitenkin oppinut olla stressaamatta liikaa. Kunhan palaan aina takaisin ruotuun! Tärkeintä kuitenkin on, että voin hyvin, olen terve ja olen saanut ylipainoa pois :) ja tietysti plussaa on se, että näytän paremmalta.
Nykyisin mun (meidän molempien) ruokavalio näyttää tältä..
Nämä kuvat ovat vain siis pieni osa siitä mitä ruokia syön, mutta kuitenkin... aika huima ero vai mitä!? ;) Nykyään minulle sopii paremmin sanonta; "syön elääkseni."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti