Tämä oire tuli ensimmäisen kerran, kun olin vielä KYS:ssä töissä. Veikkaanpa, että tuosta on ainakin viisi vuotta aikaa. Muistan, että olin tehnyt pitkän työpäivän (7.00-21.30). Työkaverit käskivät silloin venyttää jalkaa ja oire menikin aamuun mennessä ohi. Oire tuli uudestaan ja uudestaan mutta harvakseltaan, lähinnä juuri pitkien työpäivien jälkeen/töissä ollessa. Ajattelin aina, että jalat ovat vain väsyneet.
Nyt viisi vuotta myöhemmin oire on pahentunut. Oire iskee päälle töissä esim. pyöräillessä, asiakkaita pestessä tms. sekä levossa. Oire on saattanut alkaa jopa heti aamulla kun nousen sängystä. Viime syksynä se jäi sitten päälle 24/7. Viikon ajan vasen pakara oli todella kipeä ja säteili koko jalkaan, kävelin kuin mikäkin ankka (huom! jos kävelin!) välillä pakara meni niin kipeäksi, että huusin sängyssä, kun en oikeasti meinannut päästä ylös. Mies joutui "tyyliin" hakkaamaan pakaraa, yrittäen "laukaista" jumia. Yritin venytellä yms. mutta mikään ei auttanut. Tällöin menin ensimmäistä kertaa vaivan kanssa työterveyslääkäriin. Oiretta epäiltiin "Iskiakseksi." No tätähän minä olin jo monelta kuullut. Viikon ajan olin sairaslomalla, harrastin lähinnä kevyttä kävelyä ja yritin rullalla rullailla takapuolta. Oire hävisi pikku hiljaa ja palailin takaisin töihin. Onnea ei kuitenkaan kauan kestänyt, kun oire palasi ja säännöllisesti, joko monta kertaa päivässä/päivittäin/viikottain...
Haastevalmennuksen aikaan (tammi-helmikuussa) oire iski päälle kuntosalilla. Valmentajani kyseli minulta oireita yms. ja alkoikin sitten heti neuvoa minua, millä mahdollisesti saisin "lukon" auki. Kokeiltiin venytyksiä ja myös tennispallolla rullaamista takapuolelle. Voin muuten sanoa, että oli kyllä itku lähellä. Liike tuntui niin hirveältä ja hyvältä yhtäaikaa. Jonkin tovin rullailin pallolla ja oire hävisi. Valmentajani neuvoi minua menemään "Naprapaatille, Arto Tolvaselle". Minä olin ihan, että anteeks mikä oli?! En ollut kuullutkaan sellaisesta. Valmentajani kertoi mitä naprapatia on ja luinkin sitten netistä vielä lisää...
"Naprapatia on hoitomuoto, joka on erikoistunut tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja toimintahäiriöiden tutkimiseen, hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Naprapatiahoidon yleisimpänä tavoitteena on normalisoida nivelten liikkuvuutta ja pehmyskudosten toimintaa.
Hoitomenetelmiä ovat mm. nivelten manipulaatio- ja mobilisaatiotekniikat, pehmytkudoskäsittelyt, fysikaaliset hoidot (esim. thermo-, cryo- ja elektroterapia), lääkinnälliset harjoitukset, terapia (LHT) ja ergonominen neuvonta.
Keskeisenä osana hoitoa ovat potilaskohtaisesti suunnitellut lääkinnälliset harjoitteet, jotka normalisoivat lihasvoimaa,- kestävyyttä, koordinaatiota ja nivelten liikkuvuutta. Lääkinnällisellä harjoitusterapialla ja ergonomisella terveysneuvonnalla pyritään palauttamaan, parantamaan ja lisäämään potilaan työ- ja toimintakykyä, ennaltaehkäisemään tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia ja toimintahäiriöitä sekä ylläpitämään pidempiaikaisia hoitotuloksia.
Kliinisen alkututkimuksen avulla selvitetään potilaan oireiden alkuperää erilaisilla neurologisilla ja ortopedisillä testeillä sekä niveltason liikkuvuustesteillä. Samalla arvioidaan potilaan ryhtiä, lihastasapainoa sekä lihasvoimaa. Diagnosoinnin jälkeen naprapaatti päättää hoitotoimenpiteistä tai jatkotutkimuksista."
Lähde: Lääkäriasema Cantti
(Kuva Fysioterapia Oiva)
Kuukauden odottelun jälkeen aika naprapaatille koitti. Alkuun kerroin miksi olen tullut ja mitä oireita minulla on ollut. Arto katsoi aluksi minun ryhtiä/asentoa ja huomasikin, että selkäni menee selkeästi "kaarelle". Selkä on ollut kuulema aikaisemmin enemmänkin kaarella, mutta ryhti on selkeästi parantunut (liikunnasta ollut siis hyötyä!) Sen jälkeen testattiin minun lihasvoimaa, tasapainoa ja liikkuvuutta erilaisilla liikkeillä. Kun menin selälleen pitkälleen ja Arto pyysi vetämään varpaita päätä kohti, niin en tuntenut varpaitani ollenkaan! Olin ihan, että ei vitja, en tosiaan tunne varpaita.
No, sen jälkeen käännyin mahalleni ja Arto alkoi katsoa minun selkää läpi. Kylläpä mukavasti yläselkä paukkui. Mentäessä alaselkää kohti, Arto painoi varmaankin ihan alinta nikamaa (olikohan se s1 ja s2 nikamat) juuri pakaroiden yläpuolelta ja ai luoja, sieltä se kipukohta sitten löytyikin. Arto työsti jonkin tovin alaselkää jonka jälkeen käännyin takaisin selälleen. Tuli kyllä vaikka minkälaisissa asennoissa oltua. Jännintä oli, kun missään vaiheessa en tuntenut periaatteessa minkäänlaista kipua, käsittely tuntui ns. paukuttelulta. Loppuvaiheessa huomasin, miten alkoi tulla lämmin.. verenkierto lähti liikkeelle :D
Samalla kyselin kannattaisiko minun käydä hierojalla ja kuulema yläselälle hieronta voisi tehdä hyvää, koska se oli sen verran jumissa. Alaselkää ei kuulema kannattaisi hierotuttaa, sillä turha "vaivaaminen" voisi pahentaa oireita. Arto kertoi myös hyviä vinkkejä mm. minun ei kannata tehdä pitkiä venytyksiä, varsinkaan lattialla tehtäviä. Venytykset kannattaisi suorittaa ns. pumppaavina liikkeinä. Lankutukset ja yhden jalankyykyt olisivat hyväksi. Ykkösjuttu on keskivartalon vahvistaminen. Tärkeintä minun olisi kiinnittää huomiota ryhtiin ja pitää keskivartalo jämäkkänä (napa sisään) ja huomioida selän asento. Itse kun tykkään asfaltilla lenkkeillä, niin siinä huomioida, että selkä pysyy suorana ja ryhti hyvänä. Pienikin "röhnötys" asento pahentaa oiretta. Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä niin treenaaminen! eli jatkan samaan malliin, tottakai kivunsallimissa rajoissa. Arto sanoi, että jossain vaiheessa oire saattaa jopa hävitä kun kroppa alkaa kehittyä, mutta välttämättä oire ei tule häviämään kokonaan. Kunhan muistan kiinnittää kaikkiin näihin pieniin asioihin huomiota, niin hyvä tulee :) Säännöllisesti minun ei tarvitse käydä Arton käsittelyssä, mutta jos oire pahenee uudestaan niin sitten uusi käynti on tarpeen. Oli kyllä niin hyvä olo käsittelyn jälkeen, että olin ihan miemona! Hieman selkä oli hellänä seuraavana päivänä, mutta muuten olo oli niin kevyt ja vetreä!
No, sen jälkeen käännyin mahalleni ja Arto alkoi katsoa minun selkää läpi. Kylläpä mukavasti yläselkä paukkui. Mentäessä alaselkää kohti, Arto painoi varmaankin ihan alinta nikamaa (olikohan se s1 ja s2 nikamat) juuri pakaroiden yläpuolelta ja ai luoja, sieltä se kipukohta sitten löytyikin. Arto työsti jonkin tovin alaselkää jonka jälkeen käännyin takaisin selälleen. Tuli kyllä vaikka minkälaisissa asennoissa oltua. Jännintä oli, kun missään vaiheessa en tuntenut periaatteessa minkäänlaista kipua, käsittely tuntui ns. paukuttelulta. Loppuvaiheessa huomasin, miten alkoi tulla lämmin.. verenkierto lähti liikkeelle :D
Samalla kyselin kannattaisiko minun käydä hierojalla ja kuulema yläselälle hieronta voisi tehdä hyvää, koska se oli sen verran jumissa. Alaselkää ei kuulema kannattaisi hierotuttaa, sillä turha "vaivaaminen" voisi pahentaa oireita. Arto kertoi myös hyviä vinkkejä mm. minun ei kannata tehdä pitkiä venytyksiä, varsinkaan lattialla tehtäviä. Venytykset kannattaisi suorittaa ns. pumppaavina liikkeinä. Lankutukset ja yhden jalankyykyt olisivat hyväksi. Ykkösjuttu on keskivartalon vahvistaminen. Tärkeintä minun olisi kiinnittää huomiota ryhtiin ja pitää keskivartalo jämäkkänä (napa sisään) ja huomioida selän asento. Itse kun tykkään asfaltilla lenkkeillä, niin siinä huomioida, että selkä pysyy suorana ja ryhti hyvänä. Pienikin "röhnötys" asento pahentaa oiretta. Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä niin treenaaminen! eli jatkan samaan malliin, tottakai kivunsallimissa rajoissa. Arto sanoi, että jossain vaiheessa oire saattaa jopa hävitä kun kroppa alkaa kehittyä, mutta välttämättä oire ei tule häviämään kokonaan. Kunhan muistan kiinnittää kaikkiin näihin pieniin asioihin huomiota, niin hyvä tulee :) Säännöllisesti minun ei tarvitse käydä Arton käsittelyssä, mutta jos oire pahenee uudestaan niin sitten uusi käynti on tarpeen. Oli kyllä niin hyvä olo käsittelyn jälkeen, että olin ihan miemona! Hieman selkä oli hellänä seuraavana päivänä, mutta muuten olo oli niin kevyt ja vetreä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti