IHANA KEVÄT

Keskiviikkona palailin töiden pariin ja voi miten kiva oli nähdä pitkästä aikaa omia asiakkaita ja työkavereita. Miten ihana oli kävellä töihin puoli seitsemän aikaan, kun oli jo niin valoisaa! Kyllä tämä kevät on vaan niin ihanaa aikaa, kun lumet alkaa sulamaan ja aurinko paistaa! Pikku hiljaa alkaa itsekin kuoriutua talvi"unilta" ja laittamaan taas ulkonäköä kuntoon. Kävin nimittäin tiistaina pitkästä aikaa laitattamassa ripsienpidennykset.

Itse käyn laitattamassa ripseni Heli Niskasella Upeuksella. Helillä aloin käymään muistaakseni vuonna 2012. Alusta alkaen olen ollut todella tyytyväinen Helin työhön. Heli on sertifioitu Xtreme Lashes - ripsimuotoilija. Lisäksi hän on käynyt Xtreme Lashes Volumation -volyymiripsikoulutuksen sekä YUMI Lashes -kestotaivutuskoulutuksen. Xtreme Lashesin ripsienpidennys Suomenmestaruus kilpailuissa Heli voitti kultaa! Joten ei ihme, että ripset ovat aina niin täydelliset. Itse käytän Xtreme Lashesin merkkiä, sillä ks. merkki on sopiva allergisille/herkille silmille. Huollatan ripseni yleensä 4-5 vkon välein.

Heli tekee mm. Xtreme Lashesin klassisia ripsienpidennyksiä, volyymiripsiä ja ellipse HD ripsiä. Lisäksi myös Lady Lashin klassisia ripsienpidennyksiä. Heli tekee lisäksi myös luonnonripsiin kestovärjäyksiä sekä YUMI Lashes- kestotaivutuksia. Että kantsiipa tsekata nyt UPEUS kotisivut ja varailla aikaa Helille: http://upeus.fi/. Suosittelen todella lämpimästi! ♥

Keskiviikkona kävimme äidin kanssa juhlistamassa Kuopion Sokoksen 50 vuotispäivää. Illan aikana ostoksista sai -25 % joten pitihän sitä kaikkee kivaa ostaa.

 

Olen käyttänyt puolen vuoden ajan Lumenen Arqtic aqua 24 h syväkosteuttavaa kasvovoidetta ja se ollut tosi hyvä. Nyt kuitenkin halusin löytää samankaltaisen voiteen, mutta punaisuutta rauhoittavan. Lumenen edustaja löysi minulle ks. tuotteen rauhoittavan ja kosteuttavan Ultra sensitiven. Voidetta oli juuri sopivasti tuplapakkauksena sisältäen päivä- ja yövoiteen.

Olen käyttänyt voidetta nyt pari päivää sekä öisin. Kasvot eivät ole olleet lähellekään niin kuumat ja punaiset kuin aikaisemmin. Iho tuntuu paljon paremmalta ja "rauhallisemmalta." Päivävoide sopii todella hyvin meikkivoiteen alle. Voide ei jätä ikävää kalvoa iholle.

Paljon tuli hypisteltyä uutuus meikkejä, vaatteita yms. mutta voiteiden mukaan lisäksi lähti Lumenen huulikiilto sekä rintsikat.

Lopuksi jokainen sai juhlista lähtiessä kassin, mikä sisälsi suklaata ja näytetuotteita.

Nyt kun esittelin käyttämiäni kasvovoiteita, niin voisinkin lähipäivinä kirjoitella tänne ihostani. Nykyisistä kuvista ei huomaakaan, mitä kasvoni/ihoni ovat joutuneet kokemaan viime aikoina..

Mutta joka tapauksessa, aurinkoista viikonloppua kaikille!♥  Minä lähden kohta avoimien ovien päivään Fressille kokeilemaan ensimmäistä kertaa body balancea.

URHEILU JA MUSIIKKI

Flunssa on vihdoin ja viimein selätetty. Vielä en ole ihan täysin voimissani, mutta kuitenkin elon tiellä ollaan. Olo on hieman pöhöttynyt, koska viikon aikana ei tullut syötyä hyvin ja liikkumaankaan en päässyt. Harmikseni säät olivat mitä parhaimmat koko viikon. Kyllä ärsytti katsoa ikkunasta, kun muut ulkoilivat ja nauttivat auringosta. Tämän viikon liikunnat aloittelen rauhallisesti, ajattelin lähinnä lenkkeillä ja jos kunto sallii niin pakko kyllä päästä salillakin käymään.

Haastevalmennuksien aikaan tutustuin ja ihastuin kuntosalilla käymiseen. Ennen viime kesää en ollut kuntosalille jostain syystä uskaltanut. Ehkä se johtui siitä, että ajattelin ihmisten katsovan, että on tuokin lihava ja ihmettelevän, että eihän tuo osaa mitään. Tämä oli ihan turhaa ajattelua. Nyt kun käyn salilla säännöllisesti, niin olen huomannut sen, että eihän siellä kukaan katso mitenkä teet tai minkäkokoinen olet. Ja vaikka joku katsoisikin niin so what. Tärkeintä on itse keskittyä treeniin ja nauttia siitä täysinrinnoin.
Viime kesäkuussa menin ensimmäistä kertaa kuntosalille ryhmäni ja ohjaajieni kanssa, kävimme jokaisen liikkeen läpi ja muistan miten olin aivan äimänä siitä, miten monta asiaa pitää ottaa huomioon liikkeitä tehdessä. Alkuun liikkeiden tekeminen tuntui oudolta ja muistan esim. miten polven ojennus laitteessa vasen jalkani ei tehnyt mitään! Tuntui, että se vaan nukkui. Ai luoja ihan naurattaa muistella tuota hetkeä! Varsinkin nyt, kun olen aivan hurahtanut jalkatreeneihin. Rakastan niitä ja varsinkin sitä seuraavaa päivää, kun ei meinaa vessanpöntölle päästä! Ja kyllä, nyt molemmat jalat pysyvät mukana.

Valmennuksen alussa en ollut vielä liittynyt mihinkään kuntosalille. Halusin alkuun kohottaa kuntoani lenkkeilemällä ja tekemällä kotona lihaskuntoharjoituksia. Heinäkuun lopussa liityinkin ohjaajani suosittelemaan Kuntokeskus Pyramidiin keskustaan. Kuntosali on pienehkö, mutta siellä on juuri ne laitteet mitä itse tarvitsen. Salilla käy laidasta laitaan nuorta ja vanhempaa väkeä. Salilla on mahdollisuus myös virtuaalispinningiin. Myös salin sijainti vaikutti valintaan, se on nimittäin lähin kuntosali kotoa ja myös edullinen, 32,90e /kk.
 
Itse treenaan keskimäärin kolme kertaa salilla ja niiden lisäksi pyrin tekemään aerobista(lenkkeilyä, spinningiä) kaksi-kolme kertaa viikossa. Valmennuksissa sain monta erilaista treeniohjetta kuntosalille. On kokovartalo treeniä, yläkroppaa, alakroppaa, sekalaista ja supersarjoja. Itse vaihtelen treenejä ihan fiiliksen mukaan. Varsinkin työpäivien jälkeen ei aina jaksa vetää jalkatreeniä, sillä töissä tulee niin paljon käveltyä/pyöräiltyä, että jalat ovat jo valmiiksi hapoilla. Ennen salitreeniä olen tykästynyt lämmittelemään spinning pyörällä 30-60 min. Siinä tulee kunnon hikipintaan ja varmasti lämmin! Samalla voi katsoa virtuaalimaisemia jos haluaa, mutta itse keskityn polkemiseen ja musiikkiin.

Minun mielestä liikkumisessa on varusteiden jälkeen heti tärkeimpänä musiikki. En voi ymmärtää, jos joku pystyy liikkumaan ilman musiikkia. Viime kesän valmennuksen alussa meillä oli kuntotestit. Muistan miten 1500m matkaa oli outoa/hirveää tehdä ilman musiikkia. Vannoinkin, että kun lopputestit koittaa niin saan tuplasti paremmat tulokset jo ihan musiikin takia, ja niinhän minä sainkin! Lenkillä on parasta, kun tulee pitkä suora tai mäki ja hyvä biisi pärähtää päälle niin voi vitja mikä fiilis! Varmasti jaksaa hölkätä sen tavoitepätkän tai koko matkankin. Spinningissä tärkeintä on, että biisit ovat "selkeä biittisiä" (ymmärrättehän mitä tarkoitan :D ) Saa hyvän rytmin päälle ja sen mukaan onkin hyvä polkea. Kuntosalin puolella biiseillä ei sinäänsä ole väliä mitä kuuntelee, kunhan kuuntelee. Tottakai jos jalkatreenin aikana tulee kunnon ärjy biisi niin varmasti jaksaa paremmin tehdä!

Tässäpä onkin minun biisilistani, millä pääsen vauhtiin.

Lopussa biisit ovat hieman rauhallisempia ja sopivat hyvin venyttelyhetkeen.

Löysin muuten tosi hyvän linkin, missä neuvotaan mitkä biisit sopivat esim. rauhalliseen kävelyyn tai nopeaan juoksuun. Kannattaa käydä tsekkaamassa; http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-2000000523805.html  Siellä on myös valmiita listoja alottelijoille :)

Eikun kuuntelemaan ja treenaamaan! Minä alan nyt syömään :)

RAPEAT NAMASTEN SÄMPYLÄT

Kurkkukipu vaihtui flunssaksi ja niin tämä tyttö on viettänyt viimeiset neljä päivää sängyssä. Olo on kuin jyrän alle jäänyt. Influessaa on paljon liikenteessä ja myös meilläkin töissä on ollut työntekijöitä ja asiakkaitakin sairaana. En siis ihmettele, mistä olen saanut tartunnan..

Mieheni on ollut tämän viikon hiihtolomalla ja harmiksemme kaikki suunnitelmat ravintolaan tms. menosta peruuntui minun sairastumisen vuoksi. Minun teki koko alkuviikon hirveästi mieli sämpylöitä, joita ihana ystäväni tarjosi viimeksi kun olin hänen luonaan kylässä. Ystäväni kertoi leiponeen sämpylät Sikke Sumarin ohjeella.

Googletin Sikke Sumarin sämpylät ja sieltähän se löytyi; Rapeat Namasten sämpylät. Koska itse en juurikaan vuoteesta ole jaksanut nousta, rakas mieheni leipoi näitä meille.

Sikke Sumari kuulema leipoo näitä sämpylöitä vierailleen Namastessa Saarenmaalla. Siitä siis leipästen nimi. Resepti on siitä kätevä, koska sitä pystyy muuntelemaan.

Sämpylöiden juju perustuu kolmeen seikkaan:
1. Taikinaa ei tarvitse vaivata.
2. Taikina kohoaa yön aikana jääkaapissa.
3. Sämpylöissä on aivan ihana, rapea kuori sekä pehmeä, huokoinen sisus.

7,5 dl vettä 

25 g hiivaa 

1,5 tl suolaa 

3 dl ruisjauhoja

3 dl täysjyvävehnäjauhoja 

n. 6,5 dl vehnäjauhoja 

siemeniä / leseitä pinnalle (jos haluaa)

Sekoita hiiva ja suola kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhot sekoittaen. Taikina jää melko löysäksi ja sitkeäksi. Voit käyttää sämpylätaikinaan myös muita jauhoja maun mukaan, mutta huolehdi että vehnää on vähintään puolet jauhomäärästä.

Peitä taikinakulho leivinpaperilla ja keittiöpyyhkeellä ja jätä jääkaappiin yöksi kohoamaan. Huom! Taikina oikeasti kohoaa eli varaa sille riittävän iso kulho.

Nostele kahdella isolla lusikalla taikinanokareita leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Ripottele päälle jauhoja ja tee ristiviilto sämpyöiden päälle. Ripottele päälle siemeniä, jos haluat. Paista 220 asteessa noin 30-35 minuuttia. Anna jäähtyä pellillä, mutta älä peitä sämpylöitä liinalla. Näin niissä säilyy ihana, rapsakka kuori.

Meidän sämpylöistä tuli ulkomuodoltaan enemmän leipäsiä. En tiedä vaikuttiko vehnäjauhon vähäisempi määrä, kun joissain ohjeissa vehnäjauhoja oli jopa 10 dl ja muita jauhoja 3 dl. Tämä ei kylläkään haitannut, sillä makuhan se on tärkein! ja hyviähän niistä tuli!

NÖPÖ & TÖPÖ

Jotkut ovat lukeneet blogiani jo aikaisemmin, mutta ajattelin silti kertoa vielä meidän rakkaista kissoistamme. Tässäpä heidän tarina:

Meidän perheemme sai lisäystä vuonna 2014 lokakuun 10.päivä kun haimme Kuopion Savilahden eläinsuojasta pienen, pörröisen ja hyvin aran tyttökissan Nöpön. Nöpö oli löytynyt metsästä yksinään ja oli todella aliravitussa kunnossa. Nöpö on luultavammin rodultaan pitkäkarvainen maatiaiskissa, jossa on lisäksi norjalaista metsäkissaa ja mahdollisesti maine cooniakin. 

Nöpö oli alkuun todella arka ja ujo, hän pelkäsi jokaista ääntä. Pikku hiljaa Nöpö sopeutui kotiimme ja alkoi kasvamaan todella hyvin. V. 2015 helmikuussa huomasimme, että Nöpö alkaa läähättämään ja yskimään leikkimisen ja kehräämisen yhteydessä. Veimme hänet eläinlääkäriin ja hänellä todettiin reikä sydämessä. Eläinlääkäri määräsi hänelle ns verenpainelääkkeen. Alkuun pelkäsimme, että miten Nöpö suostuu ottamaan lääkkeen, mutta hän on aina ottanut hienosti lääkkeen suoraan kädestä. Monesti Nöpö tulee jopa pyytämään lääkettä. Lääke on ollut muutoin todella hyvä, mutta kun lääkkeen on antanut, niin sen jälkeen Nöpö on väsynyt, jonka takia iltarallit jäävät vähäiseksi. Tämä selkeästi harmittaa Nöpöä. Muutoin Nöpö on luonteeltaan hyvin rauhallinen, omissa oloissaan viihtyvä neitokainen. Nöpöstä löytyy myös hyvin villikin puoli. Välillä hän saattaa harrastaa parkouria :D Eniten Nöpö rakastaa minun fleecevilttiä, varsinkin jos minä itse olen päiväunilla, niin Nöpö tulee samantien kehräämään ja leipomaan viltin päälle. 

Pari kuukautta Nöpön tulon jälkeen, halusimme hänelle kaverin. Löysimmekin juuri sopivan Piskisiltä. Meidän jätkänpätkä poikakissan Töpön. Töpö on rodultaan maatiaiskissa. Töpö oli yksi pennuista, jotka oli pyydystetty maaseudulta. Heti ekana päivänä Töpö oli kuin kotonaan, hän leikki ja juoksi rallia pitkin kämppää. Nöpö kyllä sähähteli hieman Töpölle, mutta lähinnä vahti häntä vierestä. Nöpö kyllä osasi näyttää kuka on tämän talon emäntä. 

Töpöllä huomattiin heti kotiin tultua, että korvissa on jotain ruskeaatöhkää. Käytimme häntäkin eläinlääkärillä ja hänellä todettiin korvat täynnä punkkeja! Onneksi kunnon lääkkeillä punkit lähtivät hyvinkin pian pois ja nyt vuosikontrollissa todettiin, että korvat ovat erittäin siistit. Muutoin Töpö on ollut terveenä.

Hän on luonteeltaan hmm, sanotaanko näin, että pojusta löytyy niin monta "persoonaa", että hankala kuvailla parilla sanalla. Hän on hyvin mammanpoika, läheisyydenkipeä, hullu, hellyyttärakastava, uliseva ja sosiaalinen. Poju kulkee koko ajan meidän jaloissa, jopa suihkuunkin asti. Kun rallia on vedetty tovi, poju alkaa röhkimään! kyllä röhkimään, ihan kuin sika. Ollaankin sanottu, että pojussa on kissaa, sikaa, ihmistä ja jopa koiraakin. Poju nimittäin tottelee nimellä kutsuessa. Ruokaa laittaessa, poju tulee syömään meidän kaikki salaatit ja varsinkin jos villirucolaa on jääkaapissa niin hän menee hulluksi! Hänessä on siis myös kasvissyöjää. Poju ääntelee todella paljon. Miukuu sen minkä kerkeää, varsinkin kun me molemmat tullaan kotiin niin voi hyvä luoja mikä ulina. Sellainen on meidän poju.

Nöpö ja Töpö tulevat todella hyvin toimeen keskenään. Ajottain tappelevat ja antavat toisilleen hellyyttä. Töpö haluaisi enemmänkin olla Nöpön lähellä, mutta Nöpö viihtyy paremmin itsekseen. Molemmat ovat todella siistejä, eivät revi verhoja tms. Ainoastaan hiekkalaatikon hiekkaa saattavat välillä pöllyytellä, mutta se on hyvin pientä. Nämä kaksi pientä ovat antaneet meille niin paljon iloa ja rakkautta♥ 

RENTO MAANANTAI

Miten ihana oli herätä tänä aamuna, kun ei tarvinnut töihin lähteä. Sai syödä aamupalan ja juoda teen rauhassa. Seuraavan kerran aikainen herätys on vasta torstaina. Siihen asti nautin kotona olosta, liikun, syön hyvin, otan päikkäreitä, katson lemppariohjelmia/elokuvia nauhalta, siivoon.. nautin!

Tänä talvena olen paljon lenkkeilyt ja käynyt kuntosalilla, mutta nyt vihdoin ja viimein viime perjantaina kävin ensimmäistä kertaa hiihtämässä tänä talvena. Pienempänä inhosin hiihtoa ja äidin kanssa muisteltiinkin, kuinka kerran lähdin äidin mukaan hiihtämään sillä verukkeella, että hän osti minulle uudet housut! Nyt äidin ei kuitenkaan tarvinnut enää verukkeita keksiä, sillä itse pari vuotta sitten innostuin hiihdosta. En minä vieläkään mikään himohiihtäjä ole, mutta varsinkin kun kevätaurinko alkaa paistaa, niin ai että mikä nautinto on mennä jäällä kun aurinko lämmittää kasvoja (samalla palaa mukavasti!) Valitettavasti tällä kertaa aurinko ei paistanut, mutta oli silti hyvä sää. Matkaakin kertyi ihan mukavasti, 10 kilometriä.

Blogin kirjoitus hieman katkesi, kun sain äsken yllätysvieraana työkaverini, joka on ollut nyt pidempään sairaslomalla. Olipas mukava vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia ja me kun tunnetusti molemmat ollaan papupatoja, niin aika meni kyllä tosi nopeasti! Kiitos vaan päivän piristyksestä!

Nyt alan syömään ja sen jälkeen kääriydyn viltin alle nauttimaan vapaapäivästä! Kurkkukipu tekee tuloaan, joten tämän päivän urheilut saa jäädä nyt välistä. Toivotaan, etten kipeydy tämän enempää. Inkivääriä ja sitruunaa naamaan, niin avot!

Terkkuja Töpöltä! 

COMEBACK

Blogini on ollut hiljainen lähes vuoden ajan ja nyt viime aikoina tuli mieleen ajatus, että entäs jos alan kirjoittamaan tätä uudelleen. Monet kaverit ja sukulaisetkin ovat kyselleet ja lähinnä ihmetelleet, miksi en ole kirjoittanut blogiin. Blogihiljaisuus alkoi viime keväänä, kun tuntui, että mitään aihetta ei ollut mistä kirjoittaa ja kun jotain kirjoitin, se tuntui hyvin väkinäiseltä. Myös valokuvaaminenkin jäi vähälle. Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon(tai no paljon ja paljon) ja mulla on nyt enemmän energiaa ja intoa, joten miksi en jakaisi höpötyksiäni teille muillekin.

Elämässäni ei sinänsä mitään erikoisia muutoksia ole tapahtunut. Viime keväänä sain tiedon, että jatkan kotihoidossa vakituisena työntekijänä ja sillä tiellä edelleen ollaan. Kaikki asiakkaani ja lähes kaikki työkaverinikin pysyivät samana. Tykkään työstäni todella paljon ja minulla onkin hieman suunnitelmia, josko sitä syksynä lähtisi töiden ohella opiskelemaan. Vielä en avaa tähän mitä tulen/tulisin opiskelemaan, kerron sitten lähempänä jos suunnitelmat todella toteutuu. 

Vapaa-ajalla aikani on mennyt liikunnan parissa, mieheni ja ystävieni sekä kissojeni kanssa. Viime kesänä osallistuin ryhmähaasteeseen, jossa liikuttiin ryhmässä kahden personal trainerin ohjattuna. Sain myös ruokavalio- ja liikuntaohjeet. Haaste kesti koko kesän elokuuhun saakka. Haasteen alussa ja lopussa oli kuntotestit ja kyllä koko kesän spurttaaminen tuotti tulosta. Tulokseni olivat tuplasti paremmat! ja olo mitä mainioin kesän lopussa. Syksyn ja talven jatkoin saaduilla ohjeilla, mutta valitettavasti syksyn influenssan ja iskiaksen takia liikkuminen loppuvuodesta lössähti ja samalla ruokavalio. Vuosi vaihtui ja sairastelut menivät menojaan. Tammikuussa aloitin jatkohaaste ryhmässä, joka päättyi täällä viikolla. Sain uutta intoa ja spurttia lisää ja tavoitteeni alkavat pikku hiljaa näkyä, mutta vielä ei olla maalissa ;) Lisää haastevalmennuksista kannattaa! lukea facebookista:

Ja mitä kissoihimme tulee, he voivat hyvin. Rakkaalla Nöpöllä eli meidän tyttökissalla todettiin vuosi sitten sydämessä reikä, joka aiheutti Nöpöllä yskimistä ja läähättämistä leikin yhteydessä. Tällä hetkellä Nöpö syö verenpainelääkkeitä, jotka pitävät paineen sopivan alhaisena, jolloinka oireet pysyvät kurissa. Nöpö oppi heti alusta alkaen ottamaan lääkkeet kädestä. Uskomatonta mutta totta. Oireet ovat kyllä selkeästi vähentyneet, mutta yskimistä on kehräämisen yhteydessä ajottain. Muutoin Nöpö on hyvin virkeä kissa. Nöpö viihtyy parhaiten itsekseen, mutta silloin kun hänelle sopii niin tulee kyllä viereen. Iltaisin Nöpö saa ns. hulluuskohtauksia, jolloinka se harrastaa parkouria (eli seinille hyppimistä!). Öisin Nöpöllä on tapana tulla herättämään meidät, kehräämällä meidän päällä.

Meidän poju eli Töpö on voinut koko ajan hyvin. Töpö on todella energinen, mammanpoika, hellyydenkipeä ja ihmisläheinen kissa.Töpö kulkee koko ajan meidän mukana, vessaan, suihkuun ja milloin minnekin. Ääntä Töpöstä lähtee todella paljon. Hän miukuu ihan koko ajan,siis ihan koko ajan. Kysyttiin tätä lääkäriltä ja se sano, että sillä on vaan niin paljon asiaa. Nukkuessaankin Töpö kurahtaa,kun Nöpö lähestyy sitä. Töpö saattaa myös röhkiä! Varsinkin kun se innostuu tai haistelee jotain. Töpö rakastaa, kun me laitetaan ruokaa. Se on koko ajan menossa mukana. Sen lemppari "ruoka" on villirucola! Jos jääkaapissa sattuu sitä olemaan, niin hirmuinen ulina alkaa. Sen on pakko saada pari lehteä sitä. Muutoinpa kissat tulevat todella hyvin keskenään toimeen. Molemmat ovat myös siistejä, eivätkä revi sohvia,verhoja tms. Kyllä en kadu päivääkään, että hankittiin nämä ihanat muruset meille <3

Mutta pidemmittä puheitta, täällä siis ollaan. Tervetuloa seuraamaan blogiani! 

Geelikynsiin hurahtanut

Vaikka edellisessä kirjotuksessa kerroin, että kevät on ollu mulle rankkaa aikaa, niin on tässä paljon hyvääkin ollut. Olen nimittäin löytänyt itselleni uuden harrastuksen, nimittäin geelikynsien tekemisen! :) 

Innostus geelikynsiin mulla on ollut oikeastaan aina, valitettavasti työni puolesta en ole voinut ottaa niitä muulloin kuin lomilla. About pari kuukautta sitten mun työkaveri teki mulle geelikynnet ja jo silloin ajattelin, että vitja kun vois ite alkaa niitä tekemään. Heli, jolla olen niitä aikaisemmin käynyt laitattamassa, ei valitettavasti enää tee niitä, joten siinä vaiheessa varmistu ajatus, että minähän tilaan itelleni pelit ja vehkeet ja alan harjottelee tekemään niitä ihan ite! 

Tuleehan se paljon halvemmakskin :)

Kolusin jokaisen nettisivun missä myytiin aloituspaketteja geelikynsien laittoon. Vastaan tuli http://www.nded.fi/ ja kyseiseltä sivulta löyty vaikka vallansun mitä! Päätin rohkeesti laittaa tilaukseen aloituspaketin, mikä sisälsi: 

 UV- laitteen 36 W 

5 ml alusgeelin

5ml rakennusgeelin

5ml Frenc manikyyrigeelin

5ml viimeistelygeelin 

100 kpl kynsitippejä 

5 x 3 ml liimaa

1 tippileikkurit

monta erilaista viilaa mm. banaaniviila ja 180/100 bufferiviila

5 kynsinauhapuikkoa

1 100ml nailcleaner 

1 15 ml op coat 

1 15 ml kynsinauhaöljy 

1 15 ml primer 

1 glitterjauhepurkki 

1 koristepussi 

iso rulla tuffereita 

 liekköhän tuossa oli kaikki? :D lisäksi tilasin erilaisia glittereitä, geelejä, koristeita sekä käsietuen.  Tavaraa tuli kyllä tosi paljon ja minusta tosi kohtuulliseen hintaan :) Muistaakseni paketti tuli noin 2 viikossa ja kotiovelle toimitettuna.

Tilauksesta on noin pari kuukautta ja takana on jo kuudet kynnet! Hurahdin tähän aivan täysin! :D 

Ekat kynnet tein itselleni ja niistä tuli tosi glitterit! Mutta muutoin tuli yllättävän hyvät! Aikaa näihin meni varmaan 5 tuntia :D pikkasen selässä alkoi tuntumaan. Keskimäärin aikaa kynsiin on mennyt about 3-4 tuntia. Mä oon niin pikkutarkka, että ei niitä ihan hetkessä tehdä ;)

Näihin kun kerkesin kyllästyä, askartelin itselleni pinkit kynnet joissa oli hieman enemmän pituutta. Glittereinä oli pinkki sekä vaaleampi pinkki.

Seuraavaks pääsinkin tekemään muiden kynsiä: 

Tässä pelkkä geelilakkaus omiin kynsiin 

Näissä kokeiltiin hopeaa sekä vaalean turkoosia glitteriä, yhdistelmästä tuli mieleen meren sävyt :)

Harmikseni en muistanut ottaa omista kynsistä kuvia, mitkä tein itselleni vapuksi :( 

Nyt viikonloppuna sain juuri ja juuri tehtyä geelijämistä itselleni jälleen pinkit kynnet, mut pinkillä sekä valko/kultaisella glitterillä. 

Laitoin viime viikolla tilaukseen lisää glittereitä, geelejä yms. toivottavasti tilaus tulee tällä viikolla niin pääsee taas kavereille tekee lisää kynsiä ;) 

 

Kiitollinen, siunattu, onnellinen

Mun kirjoittaminen täällä on jääny todella vähäiseksi tän kevään aikana. Isoin syy on ehkä ollut se, että intoa kirjoittamiseen ei ole ollut. Myös tää kevät on ollu mulle henkisesti raskas, sillä mun työelämässä on ollu tapahtumassa muutoksia.

 Viime vuoden tammikuussahan mä siirryin sairaalamaailmasta kotihoidon pariin, vakipaikan vuoksi. Kotihoito tuntui alkuun todella vaikealta ja yksinäiseltä, olinhan tottunut työskentelemään tiimissä ja koko ajan tietyllä osastolla. Tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Kotihoidon kiireen keskellä ei juurikaan kerennyt näkemään työkavereita, joka oli tosi harmi, varsinkin tämmöselle viherpiiperolle joka oli ensimmäistä kertaa kotihoidossa työssä. 

Kevään tullen järjestimme työkavereiden kanssa illanistujaiset ja siitä lähtien työkaverit tulivat minulle todella läheisiksi ja näin lähes puoli toista vuotta myöhemmin, työkaverit ovat olleet minulle enemmänkin kuin työkavereita. Myös asiakkaat alkoivat tulla tutuksi ja työ alkoi tuntumaan mukavalta ja todella antoisalta.

Viime kesän aikana työ kuitenkin kävi erittäin rankaksi ja todella moni työntekijä lopetti. Jollain ihmeen supervoimilla me "vanhat ja alkuperäiset" työntekijät jatkoimme ja ajattelimme, että kyllä se tästä! tsemppi päällä mennään! 

 Kunnes.. 

Loppusyksystä saimme tiedon, että työpaikkamme "loppuu" ja työnjatkosta ei ole tietoa. Voitte uskoa, miten musertava tieto tuo oli minulle ja meille jokaiselle! Olin jättänyt entisen mahtavan työpaikkani olevinaan vakipaikan takia, tehnyt hiki hatussa työtä niska limalla ja sitten näin käy! 

Tämän uutisen jälkeen tuntui, että se oli sitten tässä. Mielialat on kyllä menny ihan laidasta laitaan. Vakavissani mietin jopa alan vaihtoa ja myös jopa kotiin jäämistä sossun rahoilla :D järkyttävää, mutta totta!

Noh, työt jatkui entiseen malliin, eikä jatkosta tietoakaan. Talvi meni, kevät tuli.. pariin muuhun työpaikkaan laittelin hakemuksia, mutta silti tuntui niin oudolta ajatella, että tämä työ mihin olin jo oppinut ja asennoitunut tulisi loppumaan. Kaikkein pahimmalta tuntui ajatella, että joutuisin jättämään ihanat asiakkaani ja työkaverini. Jättämään kaiken taakseni ja lähtemään taas uusiin tuuliin. Tuntui jotenkin niin uskomattomalta! Jollekin taisin sanoa, että ei mun sydän parka kestä tämmöisiä muutoksia :D mutta se ei kyllä ollut vitsi. Vaikka työ onkin ollut rankkaa, niin samalla se on ollut niin palkitsevaa. Jokainen kiitos minkä työvuorossa olen saanut, jokainen hymy asiakkailta.. sillä sitä on jaksanut ja työkaverit, iso kiitos teille! <3 kaikki itkut, naurut ja kaikki mitä ollaan yhdessä koettu :')

Noh, tuli huhtikuu, tuli toukokuu.. meidän työpaikat tulivat hakuun ja tottakai pistin hakemuksen menemään. Edelleenkin olo oli hyvin epätoivoinen ja ahistunut.. Vaikka yleensä olen ollut hyvin toiveikas, niin jotenkin kaiken tämän jälkeen kaikki ne viimeisetkin toivon rippeet hävisivät. Olin jo ajatellut, että kesän olen kotona, ellei mitään muuta työtä löydy ja sitten syksyllä jatkan eteenpäin.. Kunnes koitti perjantai 15.5

avasin sähköpostini ja viesti.. 

"Sinut on valittu.."

Nuo kolme pientä sanaa ja minä menin mykäksi. Yritin jotenkin lukea viestiä läpi, mutta ei onnistunu! Aloin samantien vollottamaan :D Ne kaikki tunteet ja tilanteet ja kaikki, mitä tämän puolen toista vuoden aikana on joutunut kokemaan tuli pintaan ja ryöppynä ulos! Ihan järetöntä. En oo varmaan ikinä tuntenu niin suurta helpotuksen tunnetta! 

eli siis työni jatkuu vakituisena, mutta eri työnantajalla :) Tätä tunnetta ei voi sanoin kuvalla!

Tai no voi;

MAHTAVAA, IHANAA, MÄ OON NIIN ONNELLINEN, HUIPPUA, ITKETTÄÄ, NAURATTAA, VOI VITJA!! :D

Tähän loppuun laitan vielä kauniin runon, joka oli onnittelukortissa minkä mun vanhemmat antoi mulle: 

"Jotta pääsisi perille 

on eksyttävä tieltä.

Joka pääsee perille

oppii, 

että hetken kuluttua 

 on taas jatkettava matkaa. 

Joka ei koskaan 

putoa raiteilta 

ja mene rikki

jatkaa aina samaa rataa 

ja on turvassa

 suurelta murheelta 

ja suurelta onnelta. "

Tommy Tabermann 

Tämä on omistettu työkavereilleni <3 

Meille supernaisille! <3

KIITOS!