Lähes vuoden blogitauon jälkeen kirjoittelin
comeback tekstissä viime kesän ryhmähaasteesta, johon osallistuin. Tämä valmennus muutti elämäni. Tasan vuosi sitten tänä päivänä suoritin lähtötason kuntotestin. Muistan kuinka jännitin aivan hulluna testiä, sillä tiesin, että kuntoni on todella huono. Kuntotestiin kuului 1500m kävely/juoksi, liikkuvuus-, tasapaino-, ja lihaskuntotestit. Vaikka testin jälkeen olin aivan poikki, niin se kuitenkin tsemppasi entistä enemmän tavoittelemaan omaa tavoitetta: elämäntapamuutosta.
Ennen valmennusta kävin työterveyshoitajalla, jossa minulla huomattiin kohonneet kolesteroliarvot sekä verenpaine ja syke. Lukuunottamatta myös ylipaino. Kun työterveyshoitaja mainitsi minulle näistä, tajusin, että nyt on todellakin korkea aika tehdä jotain itselle. Olen kuitenkin vielä nuori ja minulla on monta vuotta vielä työelämää edessä ja ylipäätänsä elämää elettävänä, toivottavasti. Ja kun näihin asioihin pystyn itse vaikuttamaan, niin miksi ihmeessä en niin tekisi!?
Valmennuksen aikana opin, että muutos ei tapahdu hetkessä (niin kuin me naiset aina toivottaisiin ;) ) Valmentajat kuitenkin tsemppasivat, että hitaasti hyvä tulee. Tällöin itsekin hoksasin sen, että niinpä, jos oikeasti tarkoituksena on elämäntapamuutos eikä pelkästään painonpudotus, niin eihän se voi sekuntissa tapahtua. Teinkin muutoksen eteen todella paljon töitä henkisesti sekä fyysisesti. Minun mielestä jopa henkisellä puolella enemmän. Mietin aina esim. liikkuessa, että miksi se kannattaa. Ruokaillessa kehitin itselleni sellaisen ajatelman, että jos söin esim. puolikkaan baananin ja rahkan välipalaksi, niin se menee "koko kroppaan" ja pitää koneen käynnissä. Kun taas jos olisin syönyt esim. croissantin, niin kuin ennen olisin tehnyt, niin se olisi mennyt suoraan perseeseen :D Kuullostaa huvittavalta, mutta edelleen käytän tätä ajatelmaa :D ja kun se kerta toimii, niin miksi lopettaisin.
Kuntotestien tulokset parantuivat huikeasti valmennuksen aikana. Lähtötason testissa suoritin 1500 m kävellen 16 minuuttiin ja 10 sekunttiin.
"Testin tuloksessa arvioitiin maksimaalista hapenottokykyä (VO2max), joka tarkoittaa hengitys- ja verenkiertoelimistön kykyä kuljettaa happea ja toimivien lihasten kykyä käyttää sitä energiantuotantoon äärimmäisessä (maksimaalisessa) rasituksessa. Maksimihapenotto voidaan ilmoittaa absoluuttisena arvona eli litroina minuutissa (l/min). Se kertoo, montako litraa happea elimistö pystyy käyttämään yhdessä minuutissa. Kestävyyskunto ilmenee elimistön kykynä vastustaa väsymystä, kuljettaa happea ja käyttää sitä lihastyön vaatimaan energiantuottoon. Suuria lihasryhmiä, esimerkiksi jalkalihakset, pitkäkestoisesti kuormittavassa liikunnassa kuormitus kohdistuu pääasiassa hengitys- ja verenkiertoelimistöön ja työtä tekevien lihasten aineenvaihduntaan."
Testin arvioinnissa käytetään apuna suoraa laskentaohjelmaa, jossa muuttujina: sukupuoli, ikä, paino, testiin käytetty aika, syke.
Taulukon mukaan sijotuin 2 lokeroon.
Loppukuntotestissä
hölkkäsin (suurimman osan matkasta)
10 minuuttiin! VO2max oli tällöin 40, eli nousin 4 lokerikkoon. Aika huikea parannus 10 viikossa. Tähän kuitenkin pakko mainita, että kuuntelin lopputestissä musiikkia, joka selkeästi auttoi minua tsemppaamaan ;)
Lihaskunto-osuudessa tuli myös parannuksia. Keskivartalon voima eli vatsalihakset 30 sekunnissa; ensimmäisellä kerralla 24 ja toisella 26. Tämä oli molemmilla kerroilla erinomaisella tasolla. Alavartalon voima eli kyykyt; ensimmäisellä kerralla vaivaiset 23(keskinkertainen) ja toisella 31! (erinomainen) Kyllä huomasi, että on jalkatreenejä tehty! Ylävartalon voima eli punnerrukset; ensimmäisellä kerralla 16(välttävä). Viimeisessä testissä en pystynyt suorittamaan punnerruksia, koska minulla oli rasitusvamma vas. ranteessa, mutta testasin kotona valmennuksen loputtua ja sain tulokseksi 30!(erinomainen).
Tuo kesän valmennus kesti 10 viikkoa, jonka jälkeen jatkoin itsekseni liikkumista sekä ylipäätänsä terveellisempiä elämäntapoja. Vuoden vaihteessa kuitenkin tuntui, että se sama tsemppi, joka minulla kesällä oli, alkui hiipumaan, joten ilmoittauduin jatkohaasteeseen. Tämä valmennus oli tarkoitettu ensimmäisen haasteen käyneille. Valmennus kesti tammikuusta- maaliskuun alkuun. Valmennuksessa kipinä syttyi uudestaan ja sain paljon uusia vinkkejä liikkumiseen sekä ravitsemukseen. Valmennuksen ollessa loppusuoralla tajusin, että kun valmennus päättyy, haluan sekä tarvitsen jonkun minun tueksi jatkossakin. Siispä huhtikuussa, tein valmennus-sopimuksen personal trainer Maria Kumlinin kanssa (haastevalmennuksen toinen valmentaja).
Nyt olen ollut noin pari kuukautta Marian valmennuksessa ja kyllä muuten tuntuu. Treenit ovat tiukkia ja ruokavalio myös. Välillä on ollut vaikeaa ja varsinkin Helsingin reissun jälkeen oli vatsan kanssa ongelmia, mutta pääpiirteittäin kaikki on mennyt hyvin. Valmennukseen kuuluu 4 tapaamista, eikä aikarajaa ole. Viikottain viestitellään Marian kanssa ja hän aina tsemppaa minua. Moni varmasti miettii, että pidänkö ollenkaan herkkupäiviä niin vastaus on kyllä. Selitinkin Marialle, että näin kesäaikaan juhlia tulee ja menee, mutta kunhan pääpiirteittäin treenaan ja syön oikein, niin yksi juhla sinne tai tänne, ei varmaan maailmaa kaada. Tärkeintähän on se kokonaisuus ja nimenomaan se, että kyse on elämäntapamuutoksesta eikä pelkästään painonpudotuksesta! ja mitä niihin verenpaineisiin tulee, niin eihän minulla mitään paineita enää ole :D Ennen RR olivat luokkaa 160/90 ja nykyään 110/70. Sykettä minulla riittää, edelleen max. 195, mutta nykyään se laskee nopeasti.. eli se on hyvä merkki.
Nyt kesäkuussa aion tehdä kuntotestin uudestaan, katsotaan onko tulokset parantuneet ;)
